Original (finés)

L. ONERVA LIESILAULUJA HUURRETTA HARMAAT PÄIVÄT. Yön taivas seestyy, käypi jälleen pilveen, ja aamut nousee, illat pimenee, ja ihmislapset itkee, hymyilee ja vaihtuu vaihtuessa helteen, vilveen. Ma liiaksiko kerran hymyin, itkin ja liiaksiko tahdoin, taistelin! On laannut riemu, laannut murhekin, ei kyynel vieri poskipäätä pitkin. En ole onneton, en onnellinen. On harmaat päivät, liikkumattomuus. Jäähangen alla uinuu vanha, uus, yöhelmassa sen hämärtävän sinen.